Lumihankia odotellessa

Käytiin lauantaina Toten kanssa ihastelemassa rannassa kaunista ilmaa. Ulkona oli selkeä ja pirtsakka keli joten ei voitu millään olla menemättä vähän pidempää lenkkiä koiran kanssa. Totte nautti ihan täysillä ulkona kun edeltävänä yönä oli satanut hieman lunta.
Nappasin muutamat kuvat totesta ja maisemista. Kuvat eivät mielestäni kuitenkaan oikein onnistunut mitenkään mutta onpahan nyt jotakin näytettävää teillekkin. Viimeisessä kuvassa Totesta oikein huokuu se kuinka voitaisiin jo palata rannasta takaisin kerrostalojen väliin, sinne minne tuuli ei sovi. :D

Poistuttiin sitten rannasta ja matkallamme ohitettiin kauppa jonka pihassa jaettiin puuroa ja mehukeittoa. "Kyllä kiitos!". Oli ihan parasta saada lämmintä puuroa viileän kuvauslenkin jälkeen.
Toten surkea pentuilme puri minuun jälleen ja Tottekin sai pikkuisen puuroa osakseen. Seuraavaksi painelimmekin kotiin vatsat täynnä puuroa, haha.

Joko teille on satanut lunta pysyäkseen?

Puistossa rymyämässä

Koirapuistossa käyminen on meille rutiininomainen tapa. Käydään miltein päivittäin puistossa moikaamassa muita koiria. Puistoilu on koiralle niin hyvä "harrastus". Siellä koira saa tavata lajitovereita ja nähdä erilaisia persoonia ja tutustua niihin.

Kun Totte muutti meille noin vuosi sitten, ei herra liputtanut ollenkaan koirapuistolle. Sinne meneminen oli inhottavaa. Kaikki ne vieraat koirat ja kun Totte ei osannut oikein edes olla muiden koirien kanssa tekemisissä. Totte oli todella jännittyneen oloinen ja kinnasi vaan minun jaloissani kokoajan. Nykyään Totte kuitenkin on jo aivan asennoitunut siihen että vieraat koirat on ihan yhtä jees kuin vanhat tuttavat. Totte ei myöskään enää istu jaloissani vaan viilettää menemään kuin minua ei olisi koko puistossa edes mukana.  Heti kun joku on tulossa puistoon, on tämä herra muiden kanssa ottamassa tulokasta vastaan ilman mitään pelkoja.

On hienoa huomata miten koiran kanta puistoon on muuttunut täysin ja se tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi siellä. :-)